Bussimatka kentälle oli yhtä helvettiä, kun takana istui joku noin 50v täti joka selosti miehelleen ihan kaiken mitä bussin ikkunoista näki. Se luki kaikki tekstit mitkä näki ja kuvaili joka ikisen tapahtuman. Kokeilin et ehinkö laskea kahteen niin et se olis hiljaa, kerran melkein ehin. Puuuuh... No, jottei tuo eukko ois saanu miuta vielä melkein hirttäytymään verhoihin, niin lisäks kaks jotai neitokaista oli ilmeisesti pulassa hotellinsa kanssa (joutuivat maksamaan jotain?) ja sen takia bussi seisoi puolisen tuntia. En ois muuten ollu niin pinna kireellä, mutta kun väsytti ja halusin vaan et matka on jo ohi.

Lento meni hurjan nopeesti. Just kun mietin et jokohan kohta aletaan laskea korkeutta, ni oltiinkin jo pyörät kiinni kiitoradassa. Lennon piti kestää jotain 4h 15min, mutta lennettiinkin puol tuntia nopeemmin. Hyvin tarkeni hameessa ja sandaaleissa ootella kyytiä (joka ei löytänyt Helsinki-Vantaan lentokenttää), onneks täällä ei sentään oo ihan mikään syksy vielä. Paitsi et varmaan huomenna jo on, kun mie tulin takas.

Kuninkaantien Abc:llä pidettiin vessatauko ja kappas, heti ekat ihmiset jotka parkkiksella tuli vastaan oli Lappeenrantalaisia. Ja kaupan jonossa törmäsin samaan tyttöön joka istui koneessa miun vieressä. Maailma on niin pieni.

The end, kotona ollaan.

Eilen kävin taas syömässä Fijissä, nyt ankkaa;

Tuossa rasiassa oli "chinese pancakes", eli sellasia silkin ohuita ja minikokoisia tortillapohjia. Päättelin et kai noita kasviksia ja ankkaa on tarkotus sinne käärästä ja pistää vähän teriyakia sekaan. Söin korkeintaan puolet ja sit olin ihan täys. Täällä ei oikein oo tullu syötyä hirveesti ku on vaan kuuma ja ainut mitä haluaa kurkusta alas on juomat.

Sit kävin mm. sellasessa "Neat feet"-paikassa, missä pikkukalat syö jaloista kaikkee kuollutta ihoa. Istuin aika hulppeella sohvalla (joka on rakennettu jonkun hienon auton sisään, enpä osaa selittää) ja tarjolla oli kuoharia. Aika sopivasti kesken tota "hoitoa" alko rannalla hieno ilotulitus.Se, että kymmenet minikalat hyökkää ihan intona syömään jalkoja, on ehkä oudoin tunne ikinä. Varmaan ekat viis minsaa naurettiin "henkilökunnan" kanssa ihan hervottomasti, ne miun ilmeille ja reaktioille ja mie sille todella kummalliselle tunteelle. Kannattaa kokeilla. :-D Sen piti kestää 12 minuuttia, mutta kukaan ei muistanu kattoa kelloa jo olin 10min yliaikaa. Lisäks en muistanu ekaks maksaa eikä kukaan muistanu maksua pyytää, mut kipitin sit takas kun muistin. Kuviakin olis miusta jalat altaassa, mut niitä en kyllä tuu julkasemaan, huhhhuh. :-D Tässä kuitenki yks missä näkyy fisut;

Sit vielä yks kuva viimesestä illasta hotellin altaalla, aika hämärä, mut niin oli tunnelma muutenki..

Ihan kiva lähteä kohta kotia kohti. Tännekin vois jäädä vielä, mut en usko et kovinkaan montaa päivää kestäisin näitä ruotsalaisia teinejä saati sit venäläisiä. Ja kiva ois välillä nukkua enemmänkin kun 3-5 tuntia.

Ainii! On unohtunu ihmetellä miten maailma onkaan pieni. Heti ekana päivänä miun hyvä kaveri 15 vuoden takaa bongas miut rannalta. Olin ehtiny olla siellä korkeintaan neljä minuuttia, kun tuli viesti puhelimeen et oonko se oikeesti mie vai näkeekö väärin. :-D Ja sit yhtenä päivänä bongasin tosta lähikaupasta sellasen venäläisen miehen, joka asuu Lappeenrannassa ja joka kerran raivos miulle töissä. Joistain ihmisistä tai asioista ei vaan pääse eroon vaikka miten matkustais. :-)

Tunnin päästä tulee bussi hakemaan, sit pari tuntia kentällä hikoilemista ja reilut neljä tuntia koneessa takapuoli puutuneena ja oonkin Helsingissä. Ootan aika innolla et pääsen omaan sänkyyn joka on PEHMEÄ ja ainakin L&T on varmaan aika innoissaan ku tuun kotiin. :-) Siis Lara ja Tomba, ei Lassila&Tikanoja.

Ps. Nää miljoonat kirjotusvirheet ei johdu miusta vaan tästä hemmetin näppiksestä.

Eilen illalla kävin syömässä polynesialaissa ravintolassa, Fijissä. Ennen pääruokaa miulle tuotiin tän näköinen annos:

Ekaks mietin et onkohan se tarkotettu syötäväks edes kun noi valkoset näytti ihan styroksilta, jos se olikin vaan outo koriste. Mut koska mukana oli tuo punainen dippausjuttu, maistoin salaa (jos oikeesti onkin vaan koristeena ne valkoset). En tiiä yhtään mitä se oli, mut ihan hyvää. Ruuaks tilasin "Teryaki Prawns", koska päätin et tässä iässä varmaan pitää pystyä jo kesyttämään muutama rapu. Miun kanssa rapujuhlissa olleet tietää, etten kauheesti oo ihastunu niihin kaikkine jalkoineen ja pienine silmineen. Ruoka oli hyvää, paitsi et riisi aika mössöä. Aluks inhotti ne kokonaiset ravut ja niiden jalat, mut päätin käyttäytyä kuin aikuinen ja kestää sen inhon. Tietysti kuvan otin siitäkin ku olin niin ylpeä;

Ravintolastakin otin sisältä yhen kuvan kun se oli niin kiva:
Tarjoilija oli hauska kun veikkaili et Suomessa tuskin syödään paljon rapuja tai kalaa kun on liian kylmä. Luuli et vaan kesällä kun ei oo järvet jäässä, saadan vähän kalaa.

Tänää kävin tekee 4,5 tunnin laivaretken täältä Ayia Napasta Famagustaan. Pysähdeltiin luolien kohdalla ehkä jossain Cape Grecossa ja Protaraksessa ja sit pidettiin kaks uimataukoa, mennessä 30min ja kotimatkalla 45min. Maisemat oli ihan kivoja, ei nyt niin hirveesti mitään katottavaa, mut Famagustan "ghost town" oli aika vaikuttava. En oottanu siltä kauheesti enkä ymmärtäny miks se on mikään nähtävyys, mut nyt ymmärrän. :-) Joku on kuvannu sieltä pätkän Youtubeen http://www.youtube.com/watch?v=aA8Ce5JCIaA . Lyhyesti kerrottuna Famagusta oli ennen Kyproksen suosituin lomakohde ja 70-luvulla sinne hyökkäs turkkilaiset. Turisteilla sekä paikallisilla oli pari tuntia aikaa kerätä kamat mukaan ja koko kaupunki evakuoitiin. Se on edelleen täysin autio ja piikkilanka-aidalla rajattu, eikä sinne päästetä ketään. Kiikaroidessa näki et siellä tosiaan on kaikki sen näköstä et kiireellä on lähdetty 40 vuotta sitten ja kaikkea ei oo ehditty ottaa mukaan. Ihmiset menetti kotinsa ja omaisuutensa, aika hurjaa.

Ja sit takasin laivamatkaan. Kotimatkalla saatiin ruokaa ja koska sisälle ei mahtunu syömään ni kapusin kaikkine lautasineni yläkannelle missä pidin paikkaani. No, siellähän tuuli aikalailla ja sain heittää hyvästit leivälle joka lensi kalojen ruuaksi. Muutenki tosi haasteellista syödä kun muovihaarukkakin taipuu tuulessa. :-D Ruoka oli kuitenki hyvää; "roasted chicken and roasted potatoes" ja näitten joku oma salaatti on kyl hitsin hyvää. Viimesellä uintipysähdyksellä kuvittelin händlääväni snorklauksen kun katoin et jotkut ipanatkin osas. Niinpä painelin mereen snorkkelin kanssa ja meni ehkä kolme sekuntia kun oli silmät ja nenä täys suolavettä enkä kyllä nähny yhtään ainutta kalaa enää sen jälkeen. Varmaan vieläkin on jotain suolaa piilarin alla.

Laivalla tapasin kivan italialaisen miehen. Ja ennen kun äiti riemastuu, ni ihan sellasen naimisissa olevan lähemmäs nelikymppisen. Tää mies oli niin innoissaan ihan kaikesta musiikista maisemiin ja juomiin, että melkein hyperventiloi. Se oli eilen käyny ottamassa napakorun ja esitteli sitä kaikille. Viimeistään tanssimuuvien kohdalla oisin voinu vannoa että aviopuoliso on mies, muttei kyl ollut. Aivan ihana tyyppi. :-D

Huomenna olis sit niinkun viimenen kunnon lomapäivä täällä, perjantaina tais bussi tulla hakemaan jo kymmenen aikaan. En tiiä yhtään mitä tekisin, mut ainakin pitää iltaa viettää hotellilla. Toivottavasti nää ihmiset tajuaa etten oo hirveen hyvä missään hyvästeissä, vaan miut pitää ehkä väkisin työntää bussiin.

Tänään oon ollu aamupalasta asti altaalla, eli nyt jotain 5,5 tuntia. Huomenna jos saan aikaseks niin lähen tekemään jonkun venereissun, tänää en tee mitään. Illalla on ehkä pienet paadit, koska miun uus mekko haluaa ulos. Mut ihan pienet vaan tällä kertaa.

Eilen tänne tuli jotain suomalaisia. Huomasin alakerran partsilla illalla jonkun pelokkaan näkösen tytön lukemassa suomalaista Cosmoa ja aamupalalla joku pariskunta ihmetteli suomeksi et miks täällä on kaikki tekstit myös venäjäksi. Yritän teeskennellä et oon vaikka islantilainen, eiks siellä vois olla kans näin valkosia.. 

Valkosesta tuli mieleen miun pisamat. Jos joku luuli ettei niitä mahdu paljon enempää, niin on ihan väärässä. Miun korvanlehdet on täys pisamia, en usko et oli ennen. Lisäks niitä on jossain keskiselässä ja naamassakin lisää. Huoh.. Mut miulla on myös rusketusrajat!

Ainii, eilen hotellilla kävi iso joukko poliiseja. Ärsyttää kun kukaan ei muka tiiä miks. Joku väitti et ne tuli vaan kattomaan jalkapalloa (täällä näkyy kaikki jotkut pelit (kaikki jonkun sarjan/liigan/cupin mitä näitä nyt on pelit, en muista)), tai jotain muita yhtä tyhmiä syitä. Luulen et mein joukossa on joku murhamies tai terroristi tms. Jännittävää.

Aamupalalle oli pakko kömpiä ennen kymmentä, kun kaikki ilmanen ruoka pitää näillä miun halpamatkoilla ottaa vastaan. :-D Sit takas nukkumaan ehkä puoleks tunniks ja koska huone on niin kuuma ettei siellä pysty olemaan klo 11-23, niin siirryin lähimmälle rannalle jatkamaan unia. Varjon alle, ei hätää, en oo vielä mikään rapu. Meressä kävin ottamassa suolat nenään kun aallokko oli aikamoista, muuten vaan torkuin välillä auringossa ja välillä varjossa. Rannalla on ehdoton plussa et siellä käy koko ajan pieni tuuli, miinuksena sit tuhannet venäläiset jotka ei ihan hirveesti mistään säännöistä perusta.

Vähän meni sunnuntai hukkaan kun en jaksanu muuta kun loikoilla. Illalla istuskelin vähän aikaa juttelemassa altaan baaritiskillä ja sit kaupan kautta omalle partsille.

Tänään miulla oli ekaa kertaa suunnitelma mitä aion tehdä. Aamupalan jälkeen lähin seikkailemaan paikallisbussilla kohti Ocean Aquariumia, jonne oli puolen tunnin matka. Bussissa raikui paikallinen poppi ja ilmastointi oli niin täysillä että tuli kylmä. Olin pyytäny kuskia huikkaamaan kun miun pitää jäädä kyydistä, mutta enpäs tullut selvittäneeksi onko se Aquarium kuinka kaukana pysäkistä ja missä suunnassa. :-D No, kumma kyllä lähin kävelemään ihan oikeaan suuntaan ja löysin perille vaikka maisemat näytti vähän huolestuttavilta. Ocean Aquariumissa oli hirmuset määrät erilaisia kaloja ja rapuja ja muita samaan porukkaan kuuluvia, luulen et Elinankin haikammo ois vähä hellittäny kun ois nähny ne minihait. :-) Lisäks siellä oli pingviinitalo, jossa haisi kamalalle, ja parissa eri paikassa krokotiilejä ja kaikenmaailman lintuja. Lisäks oli häkissä pari pesukarhua, niiten yhteyttä tohon meriteemaan en ihan keksiny ja muutenkin ihan surkeen pieni elintila niillä. Vähän tuli jo kalojen kohdalla sellanen olo et tekis mieli päästää ne salaa vapauteen (en tiiä käytännössä miten), mut olihan niillä oikein hyvät oltavat verrattuna just noihin pesukarhuihin tai krokoihin.

Seuraavaksi suuntasit sit Paralimnin kaupunkiin, joka on aika lähellä tuota akvaariota (bussilla meni ehkä 10min). Siellä kiertelin kaupoissa, kun hintataso on selkeesti sopivampi miulle kun täällä Aiya Napassa. Kuumuudessa ei kuitenkaan jaksanu ihan hirveesti innostua shoppaamaan (37 astetta eikä minkäänlaista tuulenvirettä), joten ostin vaan yhen mekon. Sitten taas bussiin ja kotia kohti. Nyt pulahdan meidän metrin syvään uima-altaaseen ja tilaan jotain tosi kylmää juomaa. Toivottavasti Suomessa kaikki hyvin! :-)

Ps. Jos äippä lukee, niin tiedoksi et siivoojat sano että miun huone on koko hotellin siistein. Eli sotkusempia ihmisiä on olemassa aika monta.

Ja vielä; koska nää ihmiset ei tunne miuta, ne ei ehkä ymmärrä miun päivän polttavia kysymyksiä. Esim. et hikoileeks linnut? Eli tätä pitää hioa. 

Hotellin johtaja (ehkä) on mukava mies, mutta joka ikinen kerta kun nähdään, kuuluu huuto "Suomi! Loma! Suomiii!" ja joka kerta saan kuulla että oon ainut suomalainen tässä hotellissa. Pitäis opetella pari paikallista sanaa joita voisin vaihtariks huudella. "Pool boy" on huvittava 60+ havajipaitainen ukko, joka on töissä luultavasti 18h päivässä. En usko et yks pieni uima-allas voi kaivata niin paljon huolenpitoa.

Ilmastointiin en oo vielä sortunut. Viime yön nukuin parvekkeen liukuovi auki ja luulen et se vähän autto, kun ulkona oli ehkä vaan 25 astetta yöllä. Miun huoneessa on kylpyamme ja ihan luxusta on laskee se täyteen viileetä vettä ja vaan maata siellä. Vettä ei tietysti tuu kovinkaan paineella täällä ja ammeen täyttyminen kestää kau-an, mut on sen ajan voi käristyä partsilla lukemassa hyvää kirjaa. :-)

Kirjottelen tätä frozen strawberry margaritan kanssa allasbaarin tiskillä ja toivon et se tekee ees jonkun teistä vähän kateelliseks. :-D

Ps. Jatta! Täällä on ne ihan samat kuikat ja bongasinkin ne!

Miehän siis otin hetken mielijohteesta äkkilähdön Kyprokselle ja nyt kirjottelen täällä altaan reunalla kylmä juoma nenän edessä. Jattiksen kanssa valvottiin koko yö ja ajeltiin Hki-Vantaalle, missä tällä kertaa ei kukaan epäilly etteikö miulla olis lupaa matkustaa ulkomaille. Tuskaisen odotusajan ennen koneeseen pääsyä vietin keskustelemassa aavistuksen omalaatuisen naisihmisen kanssa siitä, oliskohan hänen lapsellaan kenkäfetissi..

Lentomatka oli taas yhtä tylsä kun aina ja varmaan vieruskaverilla meni hermo kun pystyn olemaan samassa asennossa max 3min. Niinkun Elina varmaan muistaa, oon rasittava lentokoneessa. :D Kerran tuli iskettyä nenä naapurin olkapäähän kun vähän väsytti.

Larnakan kentällä sain tietää määränpään; Ayia Napa. Reilu puol tuntia bussissa nuokkumista ja pääsin hotellille. Onneks en kummoisia odottanut, ulkoapäin tää näyttää ehkä autokorjaamolta. Mutta huone on kiva ja miulla on kaks sänkyä omassa käytössä, oujee. Lisäks on iso partsi ja sen kokoset vaatekaapit että miun liiat kamat mahtuu sinne. Hotellilla on allas, baari ja ravintola ja ilmeisesti joku pien dise. Yhtään suomalaista ei oo, tuntuu olevan ruotsalaisia teinejä suurin osa. Nii joo, ilmastoinnin sais lisämaksusta ja päätin tän ekan päivän ainakin kärsiä ilman kun on aika pieni matkabudjetti. Lämpötila on nyt 36-37 ja samassa pitäis pysyä koko loman ajan.

Tänää oon vaan kierrelly ympäriinsä ja tsekannu ton lähimmän rannan. Huomasin ettei miun suuntavaisto pelaa täällä yhtään paremmin kun Suomessa, pitää huomenna pitää ehkä karttaa mukana ettei hirveesti eksy. Venäläisiä on ihan helvetisti ja monessa paikassa liehuu niiden lippu plus et monet tekstit on myös venäjäksi. Eli niiltä osin ihan kotoinen olo.

Mut siis hengissä olen ja muistan juoda vettä, kiitos vaan muistutuksista. En pala auringossa ainakaan kovin paljon ja jos äiti tätä lukee niin et myöskään "mene huumeporukoihin". Maanantaina meinasin lähtee bussilla Nikosiaan jos vaan saan reitin selville, siinä on miun ainut suunnitelma.